Eze 26 | FinSTLK2017 | STEP | Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana:

Ezekiel 26

Tyyron tuleva rangaistus

1 Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä tuli minulle tämä Herran sana: 2 "Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas noin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, tulen täyteen – se on raunioina!' 3 sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, käyn kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niin kuin meri nostaa aaltonsa. 4 Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi. 5 Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi. 6 Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa. 8 Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, rakentaa sinua vastaan vallin, asettaa sinua vastaan kilvet, 9 suuntaa muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi aseillaan. 10 Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään. 11 Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki kaikki katusi, surmaa miekalla kansasi, ja mahtavat patsaasi kaatuvat maahan. 12 He riistävät rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, sekä kivesi, puusi ja tomusi he heittävät mereen. 13 Lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää lyyrojesi soitto. 14 Teen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö saaret vapise kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan keskelläsi? 16 Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaillut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, vapisevat joka hetki, murheissaan tähtesi.

17 He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin. 18 Nyt saaret värisevät häviösi päivänä, merensaaret kauhistuvat loppuasi.'

19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun teen sinusta aution kaupungin, niin kuin asumattomat kaupungit ovat, kun annan syvyyden käydä ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut, 20 silloin syöksen sinut alas hautaan vaipuneiden pariin, ennen eläneen kansan luo, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niin kuin siellä ovat vanhat rauniot, hautaan vaipuneiden parissa, ettei sinussa asuttaisi. Mutta ihanuuden annan elävien maahan. 21 Panen sinut kauhuksi, sinua ei sitten enää ole. Jos sinua etsitään, sinua ei enää koskaan löydy, sanoo Herra, Herra."